Eurotour 2016-blogi

Joroisten lukion Eurotour 2016 lähtee liikkeelle 5.5.2016 klo 02:00. Matkan etenemistä voit seurata blogista osoitteessa: https://eurotour2016.blogspot.fi

Kotona

 

Olipa mukava matka!

Onnistuneen ja hyvän matkan ainekset?

Ollaan reissussa tarpeeksi pitkään mutta tullaan kotiin, ennen kuin kyllästytään (kaksi viikkoa siis). Kohteet kiinnostavat ja ovat sopivalla tavalla erilaisia ja niiden järjestys on hyvä (vaikkapa pienestä Riiasta Krakovan ja Prahan kautta tosi isoon Berliiniin).

On tarpeeksi ruokaa (ja näkkileipää viimeisille taipaleille). On hieman vastoinkäymisiä (kehnoa säätä, kävelemistä, aamuherätyksiä, v-sanan kieltäviä valvojia 😉) niin että huippujutun aineksiksi riittää vähän (aurinko, ilmainen vessa, omena kun huikoo, rakkolaastari, palkintosuklaa). Isoja huippujuttuja sulatellaan sitten pitempään.

Sopimuksista pidetään kiinni, ollaan luottamuksen arvoisia. Otetaan toiset huomioon, ollaan auttavaisia, kannustavia, huumorintajuisia, joustavia, positiivisia. Avoimia, seurallisia. Rohkeita.

Meillä oli tällainen matka ja meillä oli tällaisia matkalaisia. Kiitos kaikille nuorille, satasen lapsille 💕. Kiitos matkaseurasta myös Merja-täti ja Riina ja Jouni! Reijo-kuljettaja, olet meille tärkeä! Kollegat Ari, Juha ja Timo, oli kiva tehdä tämä matka teidän mukana!

MerjaA

13. päivä: Travemünde – koti

Päivä alkoi runsaalla aamupalalla yhdeksän jälkeen. Osa nukkui puolille päiville asti, sillä brunssi jatkui kello yhteen saakka. Toki jotkut ehtivät käydä brunssilla toistamiseen. Muuten päivä kuluikin nukkuen, saunoen sekä laivan aulassa löhöillen. Ilta huipentui yhteiseen illalliseen ja sitä edeltävään Eurotour-gaalaan, jossa palkittiin tehtäväryhmiä sekä muilla tavoin ansioituneita (mm.vauhtimimmit). Ruoka oli jälleen kerran erinomaista ja valinnan varaa oli vaikka millä mitalla. Ruoan jälkeen osa painui jo yöunille ja toiset jäivät seuraamaan Suomen peliä.

Matka loppuu melko ristiriitaisissa tunnelmissa. Omaa sänkyä ja vessaa on jo kova ikävä ja jälleennäkeminen tulee olemaan riemukas, mutta silti harmittaa matkan loppu. Tämä oli kuitenkin ainutlaatuinen matka tällä seurueella, eikä tule koskaan enää toistumaan.

Matkalla on ollut kaikkea. Verta, hikeä ja kyyneliä mutta myös naurua ja iloa. On kaaduttu rähmälleen ja potkittu oma jalka lääkärikuntoon, oksennettu Burger Kingin ikkunaan, kävelty jalat niin puhki, että on ollut jopa rakkoja rakkojen sisällä (oikeasti!). On naurettu kaikelle ja ei millekään, hypätty väärään ratikkaan ja silti löydetty perille. Paljon on syntynyt uusia hauskoja muistoja, eikä varmasti kukaan tule tätä reissua unohtamaan. Nyt bussin kaartaessa susirajalta kotia kohti on epäuskoinen olo, että joko se nyt on ohi?

Saana & Tuula

Aikuiset turistit:
Kiitokset mukavasta ja mahtavasta matkasta. Saimme viettää teidän kanssanne mielenkiintoiset kaksi viikk
Opettajille erityiskiitos meidän matkaoppaina olosta. Kiitokset myös kuljettajalle turvallisesta kyydistä.
Olitte hauskaa matkaseuraa. Aurinkoa ja lämpöisiä päiviä odotellessa on hyvä muistella matkaa ja katsella valokuvia. Ehkä joskus vielä uudestaan…

Riina, Jouni ja Merja L.

Kuortin jälkeen:

Ryhmäkuva ja ulkopuoliset lapsukaiset omasta pyynnöstään 😀 järjestäjinä…..

12. päivä: Berliini – Travemünde

Kotimatka alkaa! Viimeiset pakkailut ja matka voi alkaa. Lähdimme matkaamaan kohti Travemündeä luotettavassa bussissamme. Sää oli kaunis ja ihmisiä väsytti. Matkallamme pysähdyimme shoppailemaan Cittimarkettiin, isoon ostoskeskukseen. Siellä oli monenlaista kauppaa, pienistä vaateputiikeista isoihin ruokakauppoihin, jossa monet kävivät ostamassa halpoja tuliaisia.

Kun shoppailut oli tehty, alkoi jo Burger King kutsua nälkäisiä matkailijoita. Käväisimme syömässä ja aloimme pakkailla bussiin märkiä vaihtovaatteitamme ja muita tuliaisia. Ari vielä muistutti bussissa, että märkiä vaihtovaatteita ei kannata ottaa laivaan mukaan!
Matka jatkui kohti Lübeckiä, jossa pysähdyimme toiset kolme tuntia. Monet kävivät vielä syömässä ja katselemassa viimeisiä saksalaisia kauppoja. Porukka alkoi palata bussille ja matka jatkui kohti satamaan, missä jonottamisaika oli pitkä. Mutta onneksi osasimme käyttää ajan hyvin! Osa nukkui, osa pelaili ja meidän muusikkomme soitteli ulkona kitaralla, mehukattipullolla ja pienellä raudanpalasella. Odotimme yli kolme tuntia laivaan pääsyä, kunnes bussi starttasi ja kurvasi kannelle.
Väsymyksestä uupuneena monet kävivät suoraan nukkumaan, mutta osa vielä kävi saunomassa ja tutkimassa laivaa. Päivä oli rankka ja pitkä, mutta kohta jo kotona. Here we come!

Sara

11. päivä Berliini

 

Heräsimme tuttuun tapaan hieman ennen kahdeksaa ja suuntasimme aamupalalle hostellin alakertaan. Aamupalalla tarjoiltiin jo hieman monipuolisempaa ruokaa ja suurin osa oli tyytyväisiä.

Päivän ohjelmana oli käydä vähintään yhdellä museovierailulla ja sen jälkeen kaikki saivat halutessaan lähteä Berliinin suurimpaan eläintarhaan. Illalla olisi luvassa vielä reissun viimeinen yhteinen ruokailu.

Yhteisen aamukokoontumisen jälkeen kaikki suuntasivat valitsemiinsa kohteisiin: museosaarelle, tekniikan museoon, Charlotteburgin linnaan ja erotiikkamuseoon (joka ei ollutkaan enää paikallaan). Sää näytti jo aamulla todella hyvältä, ja päiväksi oli luvattu yli kahtakymmentä astetta.

Museokäyntien jälkeen kaikki halukkaat suuntasivat eläintarhalle ja toiset jäivät kiertelemään kaupungille. Päätimme kaveriporukassa kävellä eläintarhalle. Tosin sinne olikin pidempi matka kuin oletimme ja meinasimme myöhästyä lähdöstä. Onneksi toiset malttoivat odottaa.

Eläintarhassa oli suuri valikoima erilaisia eläimiä meduusoista jääkarhuihin. Sää oli koko vierailun ajan mitä mahtavin ja kaikki viihtyivät. Palasimme noin neljän tunnin kiertelyn jälkeen majapaikkaamme.

Päivän päätteeksi oli luvassa yhteinen ruokailu läheisessä italialaisessa ravintolassa. Ruoka oli maittavaa ja söimme mahamme täyteen. (Tiina piti kivan puheen – tiinamaisen :))

Ruokailun jälkeen yritimme kaikilla voimillamme saada Suomi – Venäjä -jääkiekkopeliä näkyviin tietokoneelle. Lopulta onnistuimme ja saimme katsoa noin puolet jäljellä olevasta pelistä. Suomi voitti pelin voittomaalikilpailussa 3 – 2. Tämä oli loistava päätös viimeiselle päivällemme Berliinissä.

Antti-Pekka

Eläintarhavierailu vei meiltä lähes koko päivän. Nähtävää oli paljon. Pääsimme todella lähelle eläimiä. Aitaukset olivat matalia eikä tyypillisiä verkkoaitoja ollut muualla kuin petoeläimillä. Alue oli vehreä ja istutukset olivat upeita. Vaikka lämpötila lähenteli 28 astetta, oli alueella liikkuminen miellyttävää varjostavien puiden ansiosta. Vierailun päätimme akvaarioon ja matelijataloon. – Riina, Jouni ja MerjaL.

Samaan aikaan meidän kanssamme Berliinissä vieraili Israelin presidentti. Kalliiksi tuli mies Saksalle, sanoi Eeva, Saksan veronmaksaja. Kaupungilla oli monissa paikoissa tiesulkuja ja poliiseja ihan älytön määrä. Paikoin liikenne seisoi pitkiäkin aikoja, ja bussireitit olivat sekaisin, ja siksi monet meistä taapersivat jalan Tiergartenin puistoalueen halki. Herra presidentin hotellin katolla näkyi pitkäpiippuisia isoja aseita ja kiikaroivia poliiseja, ja jopa hänen reittiensä varren kaivot oli tarkistettu – siitä kertoivat kaivonkannen vihreä spreijattu raksi ja sinetti. – M

10. päivä Berliini

 

Aamulla aamupalan jälkeen lähdimme kolmen tunnin kiertoajelulle, jolla opimme asioita Berliinistä ja Saksan historiasta. Kiertoajelun lopussa kävimme juutalaisvainojen uhrien muistomerkillä.

 

Kiertoajelun jälkeen oli vapaata aikaa. Olisimme lähteneet omavalintaisille museoille, mutta maanantaisin ne ovat kiinni. Me kävimme Alexa-ostoskeskuksessa ja Saturn-elektroniikkakaupassa, minkä jälkeen menimme hostellille istumaan ja katsomaan biljardipelejä. Illalla menimme nukkumaan.

Tony ja Henri

Mutta mutta…

Kiertoajelun jälkeen me seikkailunhaluiset hyppäsimme metroon (ja lippuja ostaessamme kolme meistä tuli huijatuiksi) ja ajoimme ”huvipuistoon” Spree-joen varrelle. Kyseinen paikka on ollut käytännössä täysin eloton noin 15 vuoden ajan. Teimme pientä tarkkailua aidatun alueen ympärillä, ja sopivan tilaisuuden tullen hyppäsimme yli. Nyt olimme siis jännän äärellä.
Ensimmäisenä tiellemme osui huvipuistoa kiertävät pienet raiteet, joilla possujuna ennen mahdollisesti ajoi. Juoksimme raiteiden yli ja kiipesimme kallioon louhitun vuoristoradan raiteita pitkin ylös. Laskeuduimme varovasti alas ja lähdimme kiertelemään puistoa, stealth mode päällä tietysti. Yhtäkkiä yksi meistä huomasi (tai oli ainakin huomaavinaan) vartijan. Lähdimme juoksemaan metsään ja poikkesimme ensimmäiseen vastaantulleeseen pusikkoon piiloon.
Mitään ei kuitenkaan kuulunut vähään aikaan, joten jatkoimme matkaa. Tässä vaiheessa aloimme käsittää, että kaikista parhainta olisi, jos vain pääsisimme pois ilman, että kukaan muu saisi tietää mitään. Mutta koska olimme nähneet paljon vaivaa päästäksemme sisälle, halusimme vielä nähdä puiston maailmanpyörän läheltä, sillä se pyöri itsestään tuulen voimasta, pitäen tunnelmaan juuri sopivaa, ikävää narinaa. Yhdelle meistä tämä oli kuitenkin liikaa, ja hän päätti lähteä puistosta saman tien. Hän teki oikean ratkaisun.
Mietimme parasta reittiä maailmanpyörän luo. Mennäkö suoraan vai kiertääkö metsän kautta? Valitsimme kultaisen keskitien ja juoksimme aukion läpi metsään. Yksi meistä kuuli koiran haukahtavan mutta ajatteli sen olleen jonkun lenkkeilijän koira, sillä puiston ympärillä kiertää lenkkipolku. Samaan aikaan huomasimme kahden muunkin ihmisen olevan puistossa pienellä turistikierroksella. Nyt koira alkoi kuitenkin haukkua jatkuvasti, joten teimme sekunnissa sen päätöksen, että oli aika päättää tämä huvipuistopäivä.
Lähdimme päinvastaiseen suuntaan kuin missä oletimme koiran olevan, ja yllätys yllätys, päädyimme suoraan vastakkain vartijoiden kanssa, jotka olivat ehkä kolmenkymmenen metrin päässä. Kaksi tuntematonta turistia yritti lähteä pakoon, mutta me lähdimme suoraan vartijoiden luo. Toinen vartijoista juoksi pakoon yrittäneet kiinni, kun me jäimme vanhemman vartijan kanssa juttelemaan. Esitimme, ettemme osanneet ollenkaan saksaa ja ettemme muutenkaan tienneet yhtään mistään yhtään mitään. Tilanne näytti pahalta, sillä kun elekieltä käyttämällä viestimme, että voimme kyllä lähteä heti pois, ajatuksemme ei tuntunut vanhemmalle, vihaiselle vartijalle käyvän missään nimessä. Viimeistään tässä vaiheessa alkoivat adrenaliinitasot nousta.
Lähdimme nuoremman vartijan mukaan vanhemman käskystä, kun nämä kaksi tuntematonta, jotka osasivat hyvin saksaa, lähtivät vanhemman vartijan mukaan. Voimme vain arvailla, kuinka heille mahtoi käydä. Siviilipukuinen vartija talutti meidät portille naureskellen ja tupakkaa poltellen, nappikuulokkeet kaulalla roikkuen ja hyvästeli meidät sanoen: ”Good bye.” Hymyilimme vartijalle ja lähdimme hiljaa pois.

AK (=anonyymit kriminaanit)

9. päivä Praha – Berliini

Lähdettiin Prahasta 8:30 bussilla kohti Berliiniä. Pysähdyttiin viimeisen kerran Tsekissä ennen rajaa ja käytettiin jäljelle jääneet koronat. Pysähdyspaikassa näkyi paljon rekkoja, koska sunnuntaisin rekoilla ei saa ajella Saksassa.

Ennen saapumista Berliiniin pysähdyimme Dresdenissä pariksi tunniksi ja tutustuimme kaupunkiin. Kaupungista oli kerrottu, että se tuhottiin toisen maailmansodan aikana maan tasalle, mutta rakennettiin sen jälkeen uudestaan. Siksi sitä kutsutaan kaupunkien feeniks-linnuksi. Jokainen maistoi jotakin Dresdenissä.

Saavuimme Berliiniin vihdoin viiden aikoihin illalla. Heart of Gold -hostel antoi erilaisia, varsin mielenkiintoisia ensivaikutelmia. Hostellille oli tullut myös matkanjärjestäjämme Eeva.

Suurin osa lähti Merjan ja Arin kanssa tutkimaan metroa ja kaupunkia. (Metrolle asti seura kelpasi, mutta siitä nuoret sitten pölähtivät rohkeasti omille teilleen 🙂 Merjan huom.) Loput jäivät lepäämään hostellille.

Elina ja Emma

8. päivä Praha

Aamulla ei ollut sen kummempaa ohjelmaa kuin aamupala, joka oli klo 8-10. Aamupala ei kylläkään ollut odotusten mukainen, ja monille jäi vielä nälkä sen jälkeen.

Aamupalan jälkeen jotkut jäivät vielä hotellille nukkumaan tai muuten vain oleskelemaan. Toiset taas lähtivät metrolla kaupungille kiertelemään kauppoja, syömään ja katselemaan nähtävyyksiä. Torilla oli iso screeni, josta pystyi päivällä seuraamaan Valko-Venäjä – Venäjä-peliä, jonka Venäjä voitti 0-7. Pelin jälkeen toria alkoi kiertää autoja, Venäjän ja Neuvostoliiton liput liehuen, Voitonpäivän kunniaksi.

Iltapäivällä porukka alkoi palata takaisin hotellille valmistautumaan illan pelia varten, jossa vastakkain pelasivat Sveitsi ja Ruotsi. Ennen hotellille menoa jotkut pojat kävivät vielä pelaamassa biljardia hotellin lähellä olevassa biljardibaarissa. Hotellilla Veera maalaili Suomen lippuja kasvoihin ja monet laittoivat vielä Suomen pelipaidat päälle. Monen pettymykseksi Ruotsi voitti pelin jatkoajalla 1-2. Tunnelma pelissä oli kuitenkin hyvä.

Pelin jälkeen suurin osa lähti metrolla takaisin hotellille ja jotkut pojat jäivät vielä esittelemään omatekemäämme lappua metron eteen. Se keräsikin paljon katseita ja sai monille hymyn huulille, jopa ruotsalaisille.

Sen jälkeen pojat lähtivät hotellille päin etsimään ruokapaikkaa, mutta turhaan, koska kaikki paikat olivat menneet jo kiinni. Pojat päättivätkin palata lopulta hotellille syömään suomalaista ruisleipää.

Eerik
Aamun sairastuvan potilastapauksia:
Kaksi jalkapohjarakkoa – puhkaisu, puhdistus ja sidonta. Neljä varvasrakkoa – puhdistus ja sidonta. Omalla vasemmalta jalalla potkittu oikea jalka – puhdistus, voitelu ja sidonta (nätti rusetti). Yksi estetty ikkunasta putoaminen (pyykin ripustuksen yhteydessä). Mielenterveyttä edistävää keskustelua.

7. Päivä: Praha

 

Heti aamupalan jälkeen lähdimme Arin ja Juhan johdolla isolla porukalla etsimään toria, jossa myytiin halpaa tavaraa. Myyjät olivat vähän liiankin innokkaita myymään ”aitoja” merkkitavaroita. Hinnasta taisteltiin kauppiaiden kanssa pitkiäkin aikoja.

Torilta hajaannuttiin sitten erilleen. Osa lähti tekemään kaupunkitehtäviä, jotka opettajat olivat antaneet. Suurin osa tytöistä lähti silloin shoppailemaan kauppakeskus Palladiumiin. Jotkut jaksoivat olla siellä koko päivän, mutta osa jaksoi siinä valtavassa paikassa vain hetken, minä esimerkiksi.

Taivas oli aurinkoinen ja lähes pilvetön, lämpötilakin oli kohonnut yli kahdenkymmenen, joten me innottomasti shoppailijat päätimme lähteä ottamaan hotellin terassille aurinkoa. Iho helotti auringonottajilla aika punaisena illalla, ainakin minulla.

Puoli seitsemän lähdimme kaikki yhdessä syömään. Meille tarjoiltiin pääruoaksi jänistä tai perunalettuja tai ”suursyömäreiden annos”, porsaan potka lisukkeineen, ja jälkiruoaksi omenastrudelia tai jäätelöä hedelmien kera. Ruoka oli – mielenkiintoista.

Aleksi piti kiittelevän puheen.

Ruoan jälkeen taas hajaannuttiin. Aikuisten menoista emme oikein ikinä tiedä mitään, mutta nuorisoa lähti käymään katsomassa, mikä meno oli Euroopan suurimmassa yöklubissa. Ja menohan oli aika jees! Illalla/yöllä sitten kaikki omia aikojaan tulivat hotellille ja kävivät nukkumaan.

Veera

6. Päivä: Krakova – Praha

Syötyämme aamupalan hotellilla aloimme pakkaamaan ja valumaan kohti bussia. Bussiin pakkautuminen sujui muuten täysin ongelmitta mutta yllättäen Vili ja Eki olivat hieman myöhässä.

Matkalla pysähdyimme kerran Puolan puolella ja tuhlasimme käyttökelvottomiksi jäävät valuutat ennen Tšekin puolelle saapumista. Prahaan saavuttuamme majoituimme oikein siistiin hotelliin. Muuten huoneet olivat hyviä mutta Ollin sängyn alta löytyi ”aarteita”, edellisen asiakkaan tavaroita, jopa ruokaa. Haju oli kamala!

Pian lähdimme tutustumaan metroon, jolla liikkuminen oli helppoa, vaivatonta ja ennen kaikkea halpaa! Metrosta nousimme Vacklavin aukiolle, lähdimme samantien syömään. Löysimme ravintolan, jossa näkyi jääkiekkoa herkullisten hampurilaisten kera. Sääkin suosi meitä koko päivän matkan ja myös ensimmäisen illan Prahassa.

Juho ja Vili